Traumaattisen kriisin vaiheet
Useimmat kriisin kohdanneet käyvät läpi hyvin samanlaisia vaiheita. Kriisin vaiheet eivät välttämättä erotu selvästi toisestaan ja kriisin kokenut saattaa myös palata vaiheista toiseen. Kriisien läpikäyminen tapahtuu kuitenkin yleensä niin samalla tavalla eri ihmisillä, että on mahdollista puhua kriisien neljästä eri vaiheesta eli shokkivaiheesta, reaktiovaiheesta, käsittelyvaiheesta ja uudelleen suuntautumisen vaiheesta.
Shokkivaihe
Shokkivaihe alkaa heti kriisin laukaisseen tilanteen jälkeen ja kestää lyhyestä hetkestä joihinkin vuorokausiin. Shokkivaiheen aikana ihminen ei kykene vielä käsittämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa ja saattaa jopa kieltää sen. Osa shokkivaihetta elävistä lamaantuu täydellisesti. Muiden ihmisten näkökulmasta tämä saattaa näyttää hämmentävältä tyyneydeltä. Jotkut toiset taas saattavat reagoida shokkivaiheessa voimakkaalla kiihtymystilalla, he saattavat esimerkiksi huutaa suoraa huutoa tai itkeä raivokkaasti. Lamaantuminen ja levottomuus saattavat myös vaihdella vuoronperään.
Shokkivaiheessa esiintyvä kriisin aiheuttaneen tapahtuman torjunta ja kieltäminen ovat aivan asiaankuuluvia selviytymiskeinoja, kunhan ne eivät jatku liian kauan.
Shokkivaiheessa turvallisuuden tunteen tarve on voimakas. Shokkivaiheessa oleva tarvitsee yleensä konkreettista suojaa ja turvaa ja kokemuksen siitä, että läsnä olevat ihmiset, esimerkiksi kriisiauttajat hallitsevat tilanteen. Shokkivaiheen aikana tapahtumasta kerrotut asiat ja selviytymisohjeet eivät välttämättä jää mieleen. Tiedotuksen tapahtuneesta on hyvä olla rauhallista, yksinkertaista ja selvää.
Reaktiovaihe
Reaktiovaihe kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Reaktiovaiheessa ihminen vähän kerrassaan alkaa kohdata muuttuneen todellisuuden ja yrittää muodostaa käsitystä siitä, mitä on tapahtunut. Reaktiovaiheen alussa ihmisen mieli vielä haluaa yrittää kieltää tapahtuneen. Reaktiovaiheessa voi esiintyä outoja ja yllättäviä tuntemuksia, kuten että menetetty ihminen olisi jossain lähellä tai että hänen äänensä kuuluisi jostakin. Nämä tuntemukset ovat samanlaisia mielen käyttämiä puolustuskeinoja kuin tapahtuneen kieltäminen. Reaktiovaiheen aikana tapahtuneen merkitys lopulta tiedostetaan.
Reaktiovaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma toistuu usein muistikuvina hereillä ollessa ja nukkuessa. Tapahtuma saattaa palautua yhtäkkiä hyvinkin elävästi mieleen esimerkiksi jonkun tuoksun tai äänen takia tai vain keskustellessa jonkun ihmisen kanssa. Erilaisia ruumiillisia oireita, kuten sydämen tykytystä, vapinaa, hikoilua ja pyörrytystä voi esiintyä. Tapahtuma saattaa ensiksi unissa esiintyä painajaisten muodossa, mutta myöhemmin unet usein monipuolistuvat. Reaktiovaiheessa mieli alkaa käynnistyä käsittelemään tapahtumaa. Tässä kriisin vaiheessa ihminen tasapainoilee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä.
Kriisin reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee yleensä mahdollisuutta tulla kuulluksi. Hänellä saattaa olla tarve puhua tapahtumasta uudelleen ja uudelleen. Puhumisella on usein tärkeä merkitys toipumisen kannalta. Reaktiovaiheessa voi myös esiintyä jonkun ihmisen tai tahon kohtuutonta syyllistämistä tapahtuneesta, mikä saattaa hämmentää kriisin kokeneen läheisiä. Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee tietoa tilanteesta ja konkreettisia ohjeita ja tukea arjesta selviämiseen ja elämän uudelleen järjestämiseen.
Käsittelyvaihe
Kriisin käsittelyvaihe eli läpityöskentelyn ja korjaamisen vaihe kestää muutamista kuukausista noin vuoteen. Tämän aikana kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan hyväksyä. Mieli ei enää kiellä tapahtunutta, vaan alkaa ymmärtää sen olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Tässä vaiheessa ihminen on valmis tekemään varsinaista surutyötä. Hän alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen identiteettinsä.
Käsittelyvaiheessa voi ilmetä muisti- ja keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä sekä sosiaalisista suhteista vetäytymistä. Ihminen tiedostaa kriisin aiheuttamat muutokset ja alkaa usein pohtia omaa identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. Kriisin käsittelyvaihe valmistaa kriisin kokenutta suuntautumaan jälleen tulevaisuutta kohti.
Uudelleen suuntautumisen vaihe
Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa kriisi alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta identiteetistä. Kriisin aiheuttaneesta tapahtumasta on tässä vaiheessa tavallisimmin aikaa vuodesta kahteen. Kriisin aiheuttanut tapahtuma ei unohdu koskaan, mutta sen kanssa pystyy elämään. Kun tapahtunut hyväksytään, sopeutuminen uuteen tilanteeseen pääsee alkamaan.
Elämänilo palaa hiljalleen, ja tapahtumasta tulee merkittävä osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei enää täysin hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Kriisi ei enää kuluta omaa mielenterveyttä, vaan on saattanut tuoda jopa lisää voimavaroja. Toipuminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan esimerkiksi kriisistä muistuttavat tapahtumat saattavat tuoda mieleen kriisin aiempien vaiheiden raskaita tuntemuksia.
Monet todella vaikean kriisin kokeneet kertovat muuttuneensa pysyvästi tapahtuman aikana. Samalla he sanovat löytäneensä itsestään sellaisia voimavaroja, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Kriisin seurauksena elämä saattaa tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta myös vielä aiempaa merkityksellisemmältä.
Lähde: www.tukinet.net